Kaverini on lähdössä ensi viikolla sinne afrikkaan ja tässäpä olisi kuva sinne lähtevistä neuleista, joista osa on minun tekemiäni ja osa on muiden neulojien tekemiä. Nämä varmasti lämmittävät sairaalassa osastojen pieniä potilaita. Toivon saavani kuvan paikasta johon ystäväni vei nämä neuleet (ja ison kasan muilta saamiaan neuleita).
On mukava olla avuksi vaikka usein tuntuu että paljon lähempääkin löytyisi kohteita joita voisi auttaa. Ehkä pitääkin vain auttaa sopivassa suhteessa lähellä ja kaukana. Meillä on kaikilla niin paljon tavaraa nurkat pullistelevat joka kodissa ja uusia hankitaan sen kummemmin miettimättä. On helppo unohtaa että jossain on ihmisiä joilla ei ole mitään, meidän mittapuullamme. Monesti tuntuu että kaiken tavaran ja uran luomisen yms. ohessa unohdamme tehdä sitä mitä haluaisimme ja olla niitä keitä olemme. Millä mittapuulla kannattaisi mitata elämäänsä. Olisiko kuitenkin jonkun muun mittapuu parempi, kuin tämä oman yhteiskuntamme suoritus ja tavara keskeinen mittapuu. Miksi on niin tärkeää että omistaa tavaroita, miksi on asuttava omakotitalossa leveästi, miksi on oltava autoja, harrastusvälineitä, leluja, astioita, vaatteita yms. yli oman tarpeen. Mihin tarvitsemme kaikkea tätä mitä ympärillemme haalimme. Joskus tuntuu että osa ihmisistä mittaa arvomme sen perusteella mitä omistamme eikä sen perusteella keitä me olemme. Luinpa joskus jostain että ensimmäiseksi me suomalaiset kysymme ihmiseltä mitä hän tekee työkseen, koska sillä tavoin voimme määrittää ihmisen tulotason ja aseman yhteiskunnassa. Miksi se on niin tärkeää, sitä olen jo miettinyt pidemmän aikaa.
Viime aikoina olen herännyt miettimään omaa toimintaani ja ajattelumaailmaani enemmän ja enemmän. Usein valinnoissani sorrun valtavirran mukaan ja keskityn tavaroihin enemmän kuin olisi tarpeen. Kuitenkin viime vuosina olen enenevässä määrin alkanut arvostaa vanhaa ja kierrätettyä ja jo olemassa olevien tavaroiden uudistamista, niin kuin moni muukin. Seuraavaksi haluaisin karsia turhat tavarat kotoani pois ja muuttaa pienempään asuntoon koska meillä on liikaa ihan turhia neliöitä. Katsotaan mihin ajatukseni ja elämäni vie minut.
Muutaman hatun olen neulonut tänään ja eilen. Neuleita on siis ihan liikaa valmiita ja keskeneräisiä...ehkä joskus opin neulomaan vaan tarpeeseen =)
Mukavaa alkavaa viikkoa ja kevättä kaikille!
