Tämä viikko muuttui yllättäen varsin surulliseksi. Rakkain ystäväni menehtyi yllättäen keskiviikkona ja tästä menetyksestä selviäminen tuntuu juuri nyt melko mahdottomalta. Elämä ilman rakkainta ja parasta ystävää tuntuu melko synkältä ja raskaalta. En varmasti ikinä löydä sellaista ystävää kuin hän oli. On muita ystäviä jotka ovat tärkeitä ja rakkaita. Mutta tämän ystävän menetystä ei voi korvata. Aika varmasti helppottaa, mutta jotenkin tuntuu että siihen menee vielä aikaa. Minä olen käsitellyt suruani erityisesti neulomalla tämän loppuviikon aikana. Melkein valmiina on huivi ja nyt esittelen hatun jonka neuloin melkein kokonaan keskiviikkona. Ihme ettei kyyneleiden lomassa tehdyssä neulomuksessa ole virheitä!!!
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
En tiedä kenen kirjoittama tuo värssy on. Ohje on Norrie, tarkemmat lisätiedot on ravelryssa. Ensi viikko on lomaa ja jotenkin tuntuu että mitä tekisin kaikki ystäväni kanssa tehdyt suunnitelmat on nyt poissa ja päivät huokuvat tyhjyyttä. Parempaa ensi viikkoa kaikille.
Osanottoni.
VastaaPoistaEn osaa sanoa muuta.
Voimia! <3
VastaaPoistaVoi hurjaa :( En löydä sanoja. Otan osaa.
VastaaPoistaNiin surullista. Osanottoni.
VastaaPoistaOtan osaa iikku! Nuoren ihmisen poismeno tuntuu erityisen pahalta. Voimia!
VastaaPoistaVoi ei...olen niin pahoillani.
VastaaPoistaOlen niin kovin pahoillani ja toivotan jaksamista surutyöhön.
VastaaPoistaVoi ei:( Osaanotot ja jaksamista ja voimia erityisesti <3
VastaaPoistaVoi miten murheellista. Voimia.
VastaaPoistaVoimia sinulle surussasi.
VastaaPoistaKovasti voimia jaksaa surussasi.
VastaaPoistaVoi ei. Voimia!!! Itse menetin parhaan ystäväni viime helmikuun lopussa. Ikävä on vieläkin välillä aivan pohjaton. Aika parantaa mutta ainakin minulla todella hitaasti. Sure rauhassa, ja helli hyviä muistoja, niillä olen itse jaksanut eteenpäin, vaikka onkin tuntunut että iso osa itsestänikin puuttuu vielä. Haleja ja voimaa!
VastaaPoistaKyllä rakkaan ystävän menetys on suuri suru. Ikävä iskee kovimmin kun kyse on pienistä arkisista jutuista mistä ennen olis voinut ystävälle kertoa tai kun joutuu menemään ystävän kodin ohi! Kiitos!
PoistaLämmin osanottoni suuressa surussasi.
VastaaPoista"Vaan ylitse kaikkien kyynelten, tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne on tallessa päivien menneiden, tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa."
Niin kaunis värssy <3
PoistaKiitos kaikille osanotosta! Elämä tuntuu päivä päivältä helpommalta ja hetkittäin taas ei. Ystävä on mielessä kaikessa, varsinkin kun nyt huomaa että hän on liittynyt kaikkeen elämässäni, niin kuin kuuluukin tietysti, mutta nyt sen vasta huomaa!
VastaaPoistaOsanottoni ja jaksamista!
VastaaPoista